LottaJarvinen

Keskustanuoret Pirkanmaalla ja minä

Tämä ei ole mainos vaan minun tarinani siitä miten ja miksi juuri poliittinen harrastus. Mennessäni ensimmäistä kertaa Pirkanmaan keskustanuorten liittotoimistolle. Oli uusien ilta jossa jokainen esittäytyi, tutustuimme toisiimme,puhuimme kuntavaaleista ja mietimme silloisen toiminnanjohtajan kanssa tämän päivän politiikka;mihin vaikuttaisin jos voisin.

En muista mitä sanoin missäkin illan ohjelman kohdassa, mutta muistan sen etten jaksanut keskittyä mihinkään kun minua jännitti niin paljon uusi paikka,uudet ihmiset ja moni asia ja termi kuulosti ja tuntui mahdottoman vaikealta ja liian monimutkaiselta asialta. Aloin kuitenkin käymään piiritoimistolla ja aktiivi minusta tuli nopeasti.

Olin ujo, hiljainen ja epävarma.Halusin tutustua toimintaan ja vaikuttaa jotenkin politiikan kautta aluksi mutta lupauduin heti aktiiviksi.Halusin kuitenkin tehdä kaiken täydellisesti koska vähempi ei itselle kelvannut. Yritteliäisyyden ansiosta olen ollut suullisissa ja toiminnallisissa tilanteissa useaan otteeseen. Aina olen tilaisuuksista saanut uusia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia. Myös epäonnistumisia tulee ja ne antaa hyvän syyn uudelleen yrittämiselle.

Poliittinen harrastus on myös jonkinlainen ajattelutapa ja aktiivina oleminen on luottamustoimi. Masentuneesta koulukiusatusta on kuoriutunut edellisen minän positiivinen vastakohta ja psyykkisesti terve nainen. Täysin Pirkanmaan Keskustan ja Pirkanmaan Keskustanuorten ansiosta.

Aluksi halusin vaikuttaa vähän kaikkeen nopeasti,en vielä täysin ymmärtänyt poliittisten päätöksen takana olevaa ketjua. Ei aluksi missään vapaaehtois toiminnassa tarvitsekaan ymmärtää kaikkea koska aina oppii jotakin uutta.

Tänään reissussa opin sen ettei joka paikassa ja jokaisen kanssa pidä puhua niin suoraan kuin kepu kavereiden kanssa. Joku voi loukkaantua liiasta suoruudesta. Opiskeluihini olen voinut tiedollisesti hyödyntää pikku harrastustani moneen otteeseen,ja opiskeluista tulee harjoittelujaksojen kautta uusia asioita missä on muuttamisen tarvetta. Puolin ja toisin.

En ole enää vain erityislapsiin erikoistuva koulunkäynnin ohjaaja opiskelija vaan opiskeleva Keskustalainen. Nuorisopoliitikoksi ystävät välillä kutsuvat. En vain tunne itseäni poliitikoksi, ehkä siksi että kukaan ei ole vain poliitikko vaan jokaisesta ihmisestä löytyy muutakin kuin vain se harrastuneisuus tai luottamustoimi. Me kepulaiset haluamme että jokainen suomalainen tuntisi itsensä tasa-arvoisen hyvinvointi valtion kansalaiseksi ja asukkaaksi. Te suomalaiset jotka nimittelette meitä internetissä ja toreilla pyydän teiltä yhtä asiaa. Kohdelkaa meitä erehtyväisinä ja inhimillisinä ihmisinä. Se riittää että vaikka epäonnistumisiamme kuulee uutisista välillä antaisitte meidänkin yrittää uudestaan.

Kilpailukyky sopimus ja keskustanuorten #1000reppua kampanja ovat hyviä osoituksia yrittämisestä. Kun toiminnanjohtajat olivat veivastaanottokeskusten lapsille reput vieneet saimme kuulla että lapset ja työntekijät olivat olleet riemuissaan

. Ensi kuussa kouluikäiset vastaanottokeskusten lapset saavat omat reput mukanaan aloittaa koulunkäynnin uudessa maassa. Minua vähän mietityttää että miten opettajat pärjäävät kieli-ja kulttuurierojen vuoksi heidän kanssaan. Sen ehkä näen esikouluharjoittelussani syksyllä. Kunhan muistamme että poliittiset asiat ovat vain ihmisen kokoisia,sellaisia mitä jokainen aikuinen ja nuori oppii jos vain itse haluaa niin Suomen Keskustalla on tekijöitä;päättäjiä,aktiiveja ja tpiminnanjohtajia.

Nykyään keskustalaisuus on osa persoonaani ja epilepsia on toinen osa persoonaani muttei koko persoona. Ihmisen persoona on asia johon vaikuttaa sekä menneisyys että nykyisyys. Muisti ei koskaan pyyhi pois menneisyyttä,sekin pysyy muistissa vaikkei sitä haluaisikaan aina. Menneisyydeen vaikutuksen nyky hetkeen olen ymmärtänyt politiikan kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat